Valokuiturakentamisen tukirahoituksen ehtoja tulisi pikaisesti korjata

Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto

Valokuiturakentaminen Euroopassa on kiivaimmillaan. Toukokuussa FTTH Conferencessa julkistetun FTTH Councilin ennusteen mukaan seuraavan viiden vuoden aikana uusia valokuituliittymiä kytketään yli 50 miljoonaan eurooppalaiseen kiinteistöön. Kasvua tapahtuu eniten Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa johtuen maiden asuntojen määrästä ja potentiaalista. Suomea koskeva arvio on vain 200 000.  

Suomeen 100 miljoonaa euroa kestävän kehityksen rahapotista  

Yksi merkittävä Euroopan valokuiturakentamista kiihdyttävä tekijä on kestävän kehityksen ohjelman (RRF) jopa kymmenien miljardien suuruinen rahapotti, joka suunnataan vihreää siirtymää ja digitalisaatiota tukevaan infraan. Kyseisestä rahoituksesta Suomi aikoo käyttää valokuituhankkeisiin noin 100 M€, josta puolet kohdistetaan Laajakaista kaikille -tyyppisiin hankkeisiin ja toinen puoli ns. kyläverkkohankkeisiin.  

Kuntien rahoitusosuus voi vaarantaa hankkeiden toteutumisen 

Suomen tapa organisoida laajakaistarakentamisen tukirahoitusta on ollut viime vuosina kritiikin kohteena. Varsinkin Laajakaista kaikille – hankkeessa suurena ongelmana on kuntien rahoitusosuus. Jos kunta ei ole valmis panostamaan omaan osuuteensa, hanke ei voi toteutua. Missään muualla EU:n alueella ei ole vastaavaa kuntaosuutta (ei myöskään Suomen kyläverkko mallissa) ja sen vuoksi se pitäisikin välittömästi poistaa. Tiedämme, että niillä alueilla, jonne markkinaehtoinen valokuiturakentaminen ei toteudu, kuntien taloustilanne on myös heikko. Ikään kuin kyseinen malli olisi tehtykin juuri sen vuoksi, että hankkeita ei saataisi aikaan sinne missä tarvetta on. 

Tukialueiden markkinamäärittelyt voivat estää hankkeiden toteutumisen  

Tukihankkeisiin liittyvät markkinamäärittelyt ovat toinen ongelma. Viranomaisen pitää arvioida, toteutuuko alueella markkinaehtoinen rakentaminen ja jos toteutuu, tukea ei voida myöntää. Markkinamäärittelyissä toimijoilta kysytään suunnitelmista rakentaa alueelle valokuitua seuraavan kolmen vuoden aikana. Jos aikomusta löytyy, alue tulkitaan rakennettavan markkinaehtoisesti ja määritellään siten tukikelvottomaksi alueeksi.  

Tätä mahdollisuutta on saatettu käyttää väärin ilmoittamalla rakentamishalukkuudesta, vaikka alue ei vielä ole ollut yhtiön investointisuunnitelmissa. Suurin osa valokuitutoimijoista tekee rakentamispäätöksen asukkaiden ilmoittaman kiinnostuksen mukaan. Jos kiinnostusta on, käynnistetään hanke. Eli, kun operaattori on ilmoittanut viranomaisille rakentavansa alueen kolmen vuoden aikana, tarkoittaa se vasta sitä, että alueen asukkailta aiotaan kysyä valokuitukiinnostuksesta. Jos alueella ei olekaan kiinnostusta, ei markkinaehtoinen rakentaminen tapahdu, mutta tuettu hankekaan ei enää ole mahdollinen.  

Tukirahat vaarassa jäädä käyttämättä 

Jopa todella harvaan asuttujen alueiden osalta ei ole saatu hankkeita liikkeelle, mutta sinne ei ole voitu myöskään kohdistaa tukirahaa. Jos tukirahojen estämiseksi ilmoitetut hankkeet eivät toteudu, kyseiselle alueelle ei koskaan tule valokuitua, vaikka samaan aikaan tukirahoja saattaa olla edelleen käyttämättä.  

Alueen vetovoima on valokuidun varassa

Valokuituverkkojen merkitys datan siirrossa on tulevina vuosina kriittinen. Jo tällä hetkellä kuituverkoissa käytetään dataa kuukaudessa keskimäärin yli 300 Gb/liittymä, eli noin kuusinkertainen määrä Suomen mobiilidatan käyttöön verrattuna ja ennusteen mukaan valokuituverkoissa liikkuisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä yli 3 teratavua kuukaudessa liittymää kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että ne kuluttajat ja alueet, jotka ovat pelkän mobiilin varassa eivät pääse täysimääräisesti hyötymään digitaalisten palveluiden tuomista mahdollisuuksista, ja epätasa-arvo alueiden välillä syvenee. 

Luotettava valokuituyhteys mahdollistaa toimivat verkkopalvelut joka puolella harvaan asuttua Suomea ja edistää siten alueellista tasa-arvoa.

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai