Julkinen sektori uudistuu vain disruptiolla
Olen seurannut pitkään julkisen sektorin keskustelua digitalisaatiosta. Ydin tuntuu olevan hukassa. Hankkeet ovat hienoja ja digitalisaatiosta haetaan uusia toimintamalleja. Syvempi rakenteellinen muutos vain ei edisty.
Otetaan esimerkkinä pankkitoiminnan digitalisointi. Ensimmäiset 20 vuotta paperinen pankkikirja korvautui digitaalisella. Ottojen ja panojen ohella maksut ja ostokset näkyvät tilisiirtoina. Pankkikonttori on ”appi”. Seuraavassa digiaallossa pankkikirjalogiikka murenee. Raha hajautuu palveluiksi ja suoritteiksi, mitkä tallentuvat biteiksi lohkoketjuun. Rahaliikenteen hallinnointi ei enää ole pankeilla, mikä kyseenalaistaa pankkitoiminnan. Tähän menee muutama vuosi, vaikka kuuden tunnin päästä meistä se on jo toteutunut. Useassa Afrikan maassa raha on kokonaan mobiililiikennettä ja poissa pankkien käsistä. Hereillä olevat pankit hakevat nyt uusia yhä kauempana perinteisestä pankkitoiminnasta olevia liiketoimintamalleja.
Perinteiset rakenteet tukahduttavat digitalisaation
Perinteisessä yhteiskuntakäsityksessä valtion viranhaltiat säätävät lait ja normit sekä valvoo niiden toteutumista. Säätämistä ohjataan demokraattisesti valituilla elimillä. Yhteiskunnan tehtävien toteutumisesta huolehtii julkinen sektori, joka rahoitetaan verovaroin ja palvelumaksuilla. Tämä malli on suomalaisen yhteiskunnan perusta.
Julkisen sektorin digitalisointihankkeet yrittävät mallintaa perinteistä yhteiskuntaa samaan tapaan kuin pankit digitoivat pankkikirjan. Tästä on osoituksena, että lähes kaikki disruptiiviset uudet liiketoimintamallit ja -innovaatiot ovat poikkeuksetta laittomia, mikä aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa. Ongelmia aiheuttavat julkinen sääntely sekä vanhoja rakenteita tekohengittävät voimat, niistä raskaimpana elinkeinoelämän järjestöt.
Disruption myllätessä uuden ajan vastustajat kyseenalaistavat kaiken populistisesti sekundäärin argumentein. Demokraattinen, avoin ja osallistava yhteiskunta tukahtuu vanhoihin rakenteisiin. Valitettavan moni päättäjä ja julkisen sektorin vallankäyttäjä valikoituvat tehtäviinsä menneen yhteiskuntamallin kokemuksella. Henkilöiden ja palvelujen valinnassa painottuvat kokemus, joka ylläpitää pysähtyneisyyden strategiaa. Myös alhainen äänestysprosentti viestii nykyisen demokraattisen mallin toimimattomuudesta – ovatko nykypuolueet vanhojen rakenteiden ylläpitäviä tai vain populistisia?
Kansalaiset eturintamassa, julkinen sektori jumittaa
Yksityisen sektorin palvelut muuttuvat jatkuvasti. Sähköisten palvelujen käyttö lisääntyy: lehdet, uber, airbnb ja muut ihmisten toisilleen tarjoamat innovatiiviset palvelut. Globaalissa imussa julkinen sektori – ministeriöt, virastot, oppilaitokset – yrittää muuttua digitaaliseksi ylläpitämällä toimimattomia rakenteitaan. Mutta ihmiset elävät jo digiaikaa ja haluavat palvelunsa kaikkialla samalla tavalla kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Vanha ajattelu ja kankeat yhteiskunnan rakenteet on hylättävä, uusi rakennettava digitaaliseksi. Se vähentää julkisten palvelujen tarvetta ja pienentää verorasitusta, mutta vastapainona ostovoima ja hyvinvointi kasvavat. Kansalaiset ja yritykset alkavat luontaisesti osallistua palvelurakenteiden kehittämiseen.
Uusi digiyhteiskunta rakentuu yhteisöjen ja verkostojen kautta. Demokratia ja päätösvalta palaavat sinne, missä tehdään päätöksiä, saadaan aikaa tuloksia ja innostetaan ihmiset yhteiskunnan rakentamiseen. Muutos on välttämättömyys. Nykymenolla tuleville sukupolville jää velkainen yhteiskunta, jonka rakenteet ovat lahot.
Gordon E. Moore totesi 50 vuotta sitten, että muutos ei tule koskaan olemaan niin hidasta kuin nyt. Hän oli oikeassa. Elämme disruption aikaa. Se pakottaa meidät uudistumaan, mukautumaan – tai kuolemaan pois. Totutut tavat ja arvoketjut logiikkoineen kääntyvät päälaelleen. Disruption käsittely yhteiskunnan ilmiöinä jatkuu seuraavissa blogeissani, joten pysy kanavalla.
Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!
Jarmo Matilainen
