Huolehditaanko elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko Suomessa?

Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto

Tutkimusten mukaan valokuituverkko kiihdyttää alueen elinvoimaa, parantaa työllisyyttä, pienentää muuttotappiota ja synnyttää uusia yrityksiä. Erityisesti korona-aikana valokuituverkko on lisännyt monipaikkaisen työn ja elämisen mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Miksi siis jarruttaa tätä kehitystä puhumalla markkinaehtoisesta ja teknologianeutraalista rakentamisesta? Ja miksi isot operaattorit eivät ole halukkaita sitoutumaan esimerkiksi taattuun 100/100-megabittia tarjoavaan laajakaistaan ja sen nostamiseen yhteen gigaan? Pysyvätkö kaikki suomalaiset mukana digiloikassa?

Elinvoimainen Suomi edellyttää tukea valokuidulle

Koronaelvytysrahojen jakamiseen liittyvän Suomen kestävän kasvun ohjelman painopisteiden sisällöistä käydään kiivasta keskustelua. Kriteerien mukaan varoja pitää suunnata pitkäaikaisiin ja kertaluonteisiin hankkeisiin, jotka edistävät digitalisaatiota ja ns. vihreää siirtymää. Tuota taustaa vasten pidän omituisena sellaisia näkemyksiä, että satsaukset valokuituverkkoon eivät täyttäisi ohjelman kriteerejä.

Valokuidun tukemista tuntuvat vastustavan erityisesti suuret valtakunnalliset matkapuhelinoperaattorit ja heidän etujärjestönsä FiCom ry. Se, että Suomen haja-asutusalueelle investoidaan koronaelvytyspaketista 100–200 M€ vuoteen 2023 mennessä, ei vaikuta Suomen telemarkkinoiden toimivuuteen. Investoinnit suunnataan sinne, minne markkinaehtoisesti ei synny tarjontaa.

Monet Suomen alueet ovat valokuitusaatavuusvertailuissa EU:n heikoimpia. Myös mobiiliverkkojen laadussa meillä on suuria alueellisia nopeuseroja, jotka johtuvat haja-asutusalueille harvaan rakennetusta tukiasemaverkosta. Alueiden jättäminen vain pelkän langattoman laajakaistan varaan, tai jopa ilman laajakaistaa, on tulevaisuuden huoltovarmuuden, energiatehokkuuden ja reaaliaikatalouden näkökulmasta todella suuri riski.

Ilman julkista tukea harvaan asuttujen alueiden valokuituverkkojen parantamiseen meillä on edessä tilanne, jossa monet alueet uhkaavat jäädä pysyvästi nopeiden kiinteiden verkkojen ulottumattomiin – siis ulos digitalisaatiota ja vihreää siirtymää tukevasta kehityksestä.

Kuituverkkoinfrastruktuuri johtaa kohti kestävää kasvua

Kestävän kasvun ohjelmassa arvioinnin ytimestä tulee löytyä toimenpiteiden pitkäaikaiset ja kertaluonteiset vaikutukset. Ohjelman tulee johtaa nimensä mukaisesti muutoksiin, jotka ovat kestäviä, eli pysyviä ja pitkävaikutteisia. Esimerkiksi 5G ei ole pysyvä teknologia. 5G:n jälkeen tulee 2030-luvulla 6G, joten kyseessä on keskipitkän aikavälin vaikutus. Jos haetaan pitkän aikavälin kertaluonteista vaikutusta, niin tietoliikenteessä se tarkoittaa valokuituinvestointia.

Teknologianeutraalius 5G:ssä ulottuu vain tukiaseman ja käyttäjän väliin. Tukiasemasta eteenpäin 5G on täysin riippuvainen valokuidusta. Jotta 5G-verkosta tulisi riittävän laadukas ja toimintavarma ja täyttäisi ”huippunopean laajakaistan” määritelmän, tulisi se ulottaa kaikkialle Suomeen. Tämä tarkoittaisi tuhansien uusien tukiasemien kuiduttamista sekä tukiasemien kapasiteetin merkittävää nostamista. Tukiasemia voidaan rakentaa ilman julkista tukea sellaisille alueille, joissa on kuituverkkoa saatavilla ja sen vuoksi tukirahoituksella pitäisi keskittyä tukemaan kuituverkkoinfrastruktuurin syntymistä.

Toimintavarmat yhteydet ovat liiketoiminnan edellytys

Reaaliaikatalouden ja datan hyödyntämisen edistäminen ovat erinomaisia tavoitteita, joita kannattaa Suomen kestävän kasvun ohjelman myötä edistää.

Suuri osa tulevaisuuden dataan perustuvista liiketoiminnoista ja julkisista digitaalisista palveluista voidaan tuottaa monipaikkaisesti eri puolilta Suomea ja myös globaaleille markkinoille. Tällaisella taustalla toimivia perustavaa laatua olevia datayhteyksiä ei voida tehdä teknologianeutraalisti, vaan ne pitää toteuttaa kiinteällä valokuituverkolla ja monesti vielä varmistettuna. Datan pitää liikkua molempiin suuntiin toimintavarmasti ja katkeamattomasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla vuoden jokaisena päivänä ja tuntina.

Valokuitu on energiatehokas ratkaisu

 Research Institutes of Swedenin (RISE) tuore tutkimus mobiili- ja valokuituverkkojen pidemmän aikavälin investointi- ja ylläpitokustannuksista sekä vastaavasti vaihtoehtoisten toteutusten energiankulutuksesta osoittaa, että valokuitutekniikalla on huomattavasti pienempi energiankulutus verrattuna mobiiliteknologioihin sekä taajamissa että haja-asutusalueilla. Tutkimuksen mukaan mobiiliyhteyksiin perustuvat ratkaisut kuluttavat 4,9–12,6 kertaa enemmän energiaa kuin energiatehokkaaseen valokuituverkkoon perustuva ratkaisu.

Jos ajatellaan toimialan hiilijalanjälkeä, niin teknologianeutraalius ei automaattisesti johda ympäristöystävällisimpään ja ekologisimpaan vaihtoehtoon. Siksi etenkin julkisella tuella tapahtuva rakentaminen tulisi kohdistaa energiatehokkaiden valokuituliittymien saatavuuden parantamiseen.

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto
@Jarmo_Matilai