Onko julkinen sektori kyvykäs ratkomaan yksin soten suuria odotuksia?
Investointi valokuituun on investointi hyvinvointialueiden digitalisoinnin perusinfraan.
Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto
Eduskunnassa on juuri käsiteltävänä ensi vuoden talousarvio. Budjetin loppusumma on kaikkien aikojen suurin ja joudumme ottamaan velkaa kaikki yhteisvastuullisesti liki 10 miljardia. Yksi selitys budjetin loppusumman kasvulle on se, että hyvinvointialueet ovat siirtyneet kunnilta valtiolle. Soten siirtyessä valtiolle on ymmärrettävää, että valtion budjetti kasvaa, mutta sen pitäisi pienentää kuntien budjetteja suhteessa enemmän – muutenhan tässä ei ole mitään järkeä.
Hyvinvointialueiden palveluiden tuottaminen ja niiden tehokkuus on lähivuosien merkittävin julkisen talouden tasapainottaja – tai jos ei ole, valtio velkaantuu yhä pahemmin. Palveluiden tuottaminen samalla periaatteella kuin aiemmin eli perustuen kalliisiin toimitiloihin ja ihmisten liikkumiseen, myös kaikkein pienimpien vaivojen takia, kallistuu jatkossa entisestään. Moni toiminto voitaisiin digitalisoida tai muuten järjestellä tehokkaammin.
Sote vaatii palvelumuotoilua
Soteen tarvitaan uudenlaista ajattelua ja palvelumuotoilua, jonka avulla suunnitellaan hyvinvointialueiden hoitoprosessit sekä tunnistetaan alueiden itse tuottamat palvelut, yksityisiltä kumppaneilta ostettavat palvelut ja erityisesti ne palvelut, jotka voidaan digitalisoida.
Reilun kahden vuosikymmenen aikana olen nähnyt erilaisissa R&D -hankkeissa useita terveydenhuollon digitalisaatioita kokeilevia palvelukonsepteja kotimaassa ja ulkomailla, jotka ovat perustuneet joko robotiikan, konenäön, virtuaali- tai etäsensoritekniikan tai vaikka vain videopuhelua hyödyntäviin potilas – hoitaja -keskusteluihin. Mihin nämä ovat kadonneet, kun tuntuu että ainoa keskustelun aihe sotessa on hoitajamitoitus?
Kustannusten kasvu tulisi perustua vain tulevaisuusinvestointeihin
Kun sote näyttää kasvattavan valtion menoja, niin ainoa hyväksyttävä syy pitkässä juoksussa on siinä, että nousevat kustannukset liittyvät uusien innovaatioiden kehittämiseen, pilotointiin ja myös osaamisen kehittämiseen. Silloin voimme olla varmoja, että kasvaneet kulut ovat tulevaisuusinvestointeja. Muiden kasvavien kulujen osalta pitää uskaltaa kyseenalaistaa se, ettei niillä vain tekohengitetä sellaisia toimintamalleja, jotka eivät ole tulevaisuudessa toimivia. Tiedän, että kyseinen ajattelu herättää vastustusta, mutta samalla lailla yritykset investoivat tulevaisuuteen. Moni hoiva-alan yritys ja teknologiayritys on jo hyvinkin pitkällä tulevaisuuden hoivapalvelujen digitalisoinnissa. Kehittäessään uusia palvelumalleja ja konsepteja yritykset käyttävät tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja teknologiayrityksiä kumppaneina. Julkisen sektorin ei tule olettaa olevansa niin kyvykäs, että voisi ratkaista soteen liittyvät ongelmat ilman yksityistä sektoria!
Digitaaliset yhteydet varmistettava koko Suomen kattavalla valokuidulla
Kehityksessä on tärkeää huomioida, miten palvelut saavuttavat ihmiset digitaalisesti niin kodeista, kouluista, palvelutaloista kuin työpaikoilta eli sieltä missä ihminen jo on tarvitessaan hyvinvointipalveluita.
Koko Suomen kattavat, luotettavat laajakaistaverkot ovat avainasemassa, kun haetaan palveluiden parempaa saatavuutta ja myös kustannusten alenemista tulevina vuosina. Investointi valokuituun on mitä suuremmassa määrin investointi hyvinvointialueiden digitalisoinnin perusinfraan.
Suurin osa hoivatyöstä vaatii hoitajan ja asiakkaan fyysistä kohtaamista, mutta yhä suurempi osa rutiininomaisista hoivapalveluista voidaan hoitaa kyberturvallisesti verkossa – kuten monet muutkin palvelut, joita arjessa käytämme.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai
