Artikkeli kuuluu osana Finnet-liiton 100-vuotista historiaa. Vuonna 2021 Finnet-liitto täytti pyöreät 100 vuotta. Liitto juhli satavuotista matkaansa läpi vuoden nostamalla esiin merkittäviä käänteitä, henkilöitä ja tapahtumia vuosien varrelta.
Kaveria ei jätetä
Näillä naisilla on yhteisiä Finnet-vuosia enemmän kuin kehtaavat muistaa. Aila Tyrni, Eeva Järveläinen, Marjut Salmela ja Riittamaija Ståhle pystyisivät kertomaan satoja tarinoita. Osa niistä ei kyllä olisi painokelpoisia. Viestinnällä kun on silmät ja korvat kaikkialla.
Tiedotustoiminta otettiin Puhelinlaitosten Liitossa ja sen myötä alueellisissa puhelinyhtiöissä vakavasti jo 1970-luvulla. Kaikki ei aina sujunut kuin Strömsössä, mutta vertaistuki auttoi silloinkin, kun oma osaaminen loppui.
Liiton ykköskärki
Aila Tyrni aloitti Puhelinlaitosten Liitossa kouluttajana vuonna 1969 Kaarina Heiskan alaiseksi. Koulutus oli jo silloin puhelinlaitosten PR-työtä, sillä hyvin koulutetut puhelunvälittäjät ja myyjät suhtautuivat suopeasti puhelinyhtiöön.
Puhelinlaitosten Liitosta Tyrni siirtyi pienen sivujuonen jälkeen Päijät-Hämeen Puhelinyhdistyksen tiedottajaksi.
Minulla ei ollut tiedottajan koulutusta, mutta Liiton tiedottaja Eila Keituri neuvoi ja opasti. Siihen aikaan esimerkiksi kirjapainoasiat olivat aivan erilaisia kuin nykyään. Kyselemällä selviää, ja ihminen pystyy oppimaan uusia asioita, jos haluaa.
Aluksi jotkut lahtelaiset kirjapainot yrittivät sumuttaa nuorta tiedottajaa, joka ei kuitenkaan mennyt lankaan.
Ei olisi kannattanut sumuttaa. Tuskin silloin ajattelivat, että tyttö pysyy niissä hommissa 35 vuotta, Tyrni nauraa ja sanoo kiitokset Lahden fiksuille kirjapainoille.
Puhelinyhtiöiden tiedottajat olivat kollegat keskenään, koska yhtiöissään tiedottajat olivat yksin. Vain Helsingin Puhelinyhdistyksessä oli useita tiedottajia. Aila Tyrnin mielestä vähintään kahdesti vuodessa toistuneet tiedotusseminaarit olivat tärkeitä paitsi oppimisen kannalta, myös kollegojen tapaamisen vuoksi.
Me autoimme aina toisiamme kiperissä paikoissa. Jos tuli jotain ihmeellistä, soitin HPY:n Risto Nikulle ja kysyin, voiko hän auttaa, Helposti, vastasi Risto ja auttoi. Me kaikki autoimme toisiamme.
Puhelinlaitosten Liitto järjesti paljon viestinnän koulutusta ja koulutukseen myös osallistuttiin. Aila Tyrni antaa pisteet PHP:n johdolle siitä, että häneltä ei koskaan kielletty ammattiin liittyvää koulutusta.
Tiedottajien yhteistyö ja yhteisymmärrys oli vankka. Saimme tukea toisistamme ja autoimme toisiamme parhaan taitomme mukaan. Finnet-liitto oli voima ja selkänoja, jonka avulla kukin omilla paikkakunnilla saimme Finnetin ilosanomaa näkyviin.
Erityisen kiitollisena Aila Tyrni muistaa yritysvideot, joita liitto tiedotus- ja julkaisujohtaja Heikki Myllön johdolla teki mittatilaistyönä eri yhtiöille.
Meillä PHP:ssä kävi paljon vieraita. Hyvä yritysvideo oli vierailun yksi kulmakivi, sanoo Aila Tyrni.
Aila Tyrnin mielestä viestintä oli aikanaan liiton ykköskärki.
Punainen lanka löytyi
Meillä on niin vankka side keskenämme, että pidämme vieläkin tiukasti yhteyksiä. Suurin osa meistä vanhoista on jo eläkkeellä, mutta pitkä työhistoria ja samanhenkisyys pitävät meitä yhdessä. sanoo Riihimäen Puhelimen tiedotuspäällikkö Eeva Järveläinen.
Vaikka Finnet-ryhmän tiedottajat olivat Järveläisen mielestä varsinaista huumoriporukkaa, niin koulutuksiin suhtauduttiin vakavasti.
Niissä ei töistä laistettu. Myöhään yöhön tehtiin Sanoma Oy:n toimittajakoulun rehtorin Antero Okkosen antamia tehtäviä. Jos tehtävät eivät olleet aamulla valmiina, tuli huutia. Sitä riskiä kukaan ei halunnut ottaa.
Eeva Järveläinen tuli RPO:lle omien sanojensa mukaan ujona tyttönä. Nopeasti hän tutustui PHP:n Aila Tyrniin ja Hämeen Puhelimen Ritva Lindroosiin ja heidän myötään kaikkiin muihinkin.
Olin mukana kaikilla liiton viestinnän kusseilla yhtä lukuun ottamatta. Haikossa järjestetylle kurssille en päässyt, koska Antero Okkonen oli toimitusjohtajille tarkoitetulla kurssilla haukkunut kaikki toimitusjohtajat. RPO:n toimitusjohtaja Jukka Koskinen pahoitti tästä mielensä ja päätti, että ”sen miehen” kursseille Riihimäeltä enää osallistuttu. Järveläinen nauraa.
Mainittakoon, että Koskisen ohella Okkonen kyllä haukkui myös kaikki muut puhelinyhtiöiden toimitusjohtajat kenet mistäkin syystä.
Eeva Järveläinen haluaa nostaa esiin yhden nimen.
Heikki Myllö oli visionääri ja huimasti edellä aikaansa. Esimerkiksi Yritystalkoot -kokonaisuus otettiin RPO:ssa tosissaan, koska henkilöstöä haluttiin kehittää.
Yritystalkoot oli Heikki Myllön kehittämä kokonaisuus, jossa laitettiin konkreettisesti hanskat käteen ja oikeasta työkalupakista etsittiin eväitä puhelinlaitosten muuttamiseksi nykyaikaisiksi teleyrityksiksi. Se oli kokonaisuuden punainen lanka.
Myös vuosikertomuskilpailut ovat jääneet Järveläisen mieleen.
Vallankin, koska sain niin monta kertaa käydä pokkaamassa palkinnon ikimuistoisilla Neuvottelupäivillä, hän nauraa.
Moni puhelinyhtiö vietti melko peräkkäin satavuotisjuhliaan. Liitto järjesti koulutustilaisuuden, jossa jo koko rumban läpikäyneet kertoivat, miten homma oli hoidettu ja missä piilevät mahdolliset karikot.
Järveläisen mielestä puhelinyhtiöiden tiedottajissa oli talvisodan henkeä: kaveria ei jätetä.
Liiton rooli oli iso monissa viestinnän asioissa. Esimerkiksi Kotipuhelin-lehden painos oli parhaimmillaan yli miljoona. Jokainen yhtiö teki peruslehteen vaihtosivuja ja jokainen yhtiö sai aivan omannäköisensä lehden.
Tiedottajan työ insinöörilauman keskellä ei aina ollut helppoa.
Insinöörit rakastavat teknisiä termejä. Kun siinä viestinnän ihminen yritti kirjoittaa suomea, niin vahva piti olla, jotta sai asiansa läpi ja asiakkaan ymmärrettäväksi.
Hyvä tekniikka korvaa viestinnän
Kun Oulun Puhelimen tiedottaja Marjut Salmela astui remmiin, hän kuului iältään tiedottajien juniorikastiin.
Oulun Puhelimessa ei koskaan aiemmin ollut tiedottajaa tai markkinointi-ihmistä. Toimitusjohtaja Sakari Nevalaisen mielestä sellaisia ei tarvittu, jos tekniikka oli hyvää.
Ajat muuttuivat ja OPOY:ssakin huomattiin tiedottajatarve. Lehti-ilmoituksessa haettiin monitoimimyyrää.
Sitähän tämä työ todella on ja siksi se kiehtookin – välillä löytyy oikein aarteita. Lisäksi työhaastattelusta jäi mieleen kysymykset, mitä mieltä olet naispappeudesta sekä mitä tekisit auttaaksesi Afrikan köyhyyttä. Ei ihan peruskysymyksiä!
Salmelan tehtäviin Oulussa kuului markkinoinnin ja viestinnän lisäksi myös koulutus.
Samalta tuolilta tein tätä kaikkea, enkä kokenut asiaa hankalaksi, enkä ristiriitaiseksi.
Finnet-liiton tiedottajien osaaminen teki Salmelaan vaikutuksen.
Olen vieläkin kiitollinen systemaattisesta koulutuksesta, jota liitto teki. Koulutusta tarjottiin kaikille johtajista asentajiin, ja yhtiöistä osallistuttiin koulutuksiin ahkerasti. Jo silloin ymmärrettiin, että jatkuva koulutus on tärkeää.
Neuvottelupäivät, Finnet-päivät, liittopäivät. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja monta muistajaa.
Finnet-päivät olivat valtava ponnistus liiton väelle ja meille osanottajille antoisat. Puhujat olivat aina maan ykkösluokkaa. Päivien avulla liitto sai myös näkyvyyttä. Kun päivät järjestettiin maakunnassa, niin näkyvyyttä tuli roppakaupalla myös paikalliselle puhelinyhtiölle.
Tulokkaana Marjut Salmela sanoo janonneensa oppia kollegoitaan.
Koulutuksen ja vanhempien kollegoiden hyvien ohjeiden avulla kehityin työssäni ja sain paljon hyvää palautetta.
Salmela muistelee vieläkin Tinttiä, puhelinyhtiöiden mainoslintua, joka seikkaili niin televisiossa, radiossa kuin lehdissäkin 1980-luvulla.
Liitto tuotti valtavasti yhteistä materiaalia, jota kaikki yhtiöt pystyivät hyödyntämään omassa tekemisessään.
Tampereen Puhelimen Ulla Hartikaisen kirjoittamaa ja liiton kustantamaa Konnankoukkuja Käpälämäessä puhelinyhtiöt jakoivat satamäärin alueensa kouluihin.
Se oli ihana kirja. Saimme kouluilta valtavasti hyvä palautetta.
Tiki-Talkista ministerin autonkuljettajaan
Työskentelin 30 vuotta Finnet-ryhmän viestinnässä. Ensin Kotkan Puhelinyhdistyksen tiedottajana ja myöhemmin Finnet-liitossa, viimeksi viestintäjohtajana.
Parhaimmat muistoni liittyvät viestinnän koulutukseen ja lehtien tekemiseen. Liittohan kustansi Puhelin-lehteä, joka oli alansa ammattilehti sekä kahta asiakaslehteä. Parhaimmillaan yli miljoonalevikkinen Kotipuhelin oli tarkoitettu kuluttaja-asiakkaille ja Yrittäjänpuhelin Pk-yrityksille.
Kotipuhelimessa oli aina ajankohtainen julkkis kannessa. NHL:n lakon aikana 1994–1995 Esa, Tiki-Talk – Tikkanen tuli pelaamaan kasvattajaseuraansa HIFK:hon. Tikkanen kanteen, päätti toimitusneuvosto. Ja Ståhle juttua tekemään.
Yritin tavoittaa Tikkasta päivätolkulla, mutta huonolla menestyksellä. Viimein soitin HIFK:ta silloin valmentaneelle Hannu Kapaselle tämän kotipuhelimeen.
Isä on päiväunilla, vastasi puhelimeen vastannut Kapanen juniori.
Käskin juniorin herättää isänsä, koska kyseessä oli elämä tai kuolema, vieraalla kielellä dead line lähestyi.
Vihainen Kapanen herätettiin ja hän lupasi soittaa Tikkaselle. Minulle Tikkasen numeroa ei annettu.
Muutaman päivän kuluttua Kymen Puhelimen ruokalassa kahvitunnin aikana soi puhelin.
Sinulle on puhelu. Joku Esa Tikkanen soittaa, huusi puhelimeen vastannut, ei jääkiekkoa seuraava leidi.
Sain haastattelun mukavalta, selvää suomea puhuvalta Tikkaselta.
Ole Norrback oli liikenneministeri 1991–1995. Puhelin-lehden toimituspäällikkö Irja Erkkilä halusi minun tekevän pikahaastattelun. Ahon hallituksen aikana uudistettiin mm. telelakia. Uusi telelaki astui voimaan vuoden 1987 alusta, ja siitä alkoi asteittainen markkinan avaaminen kilpailulle. Viimeinen vaihe toteutui vuonna 1994, jolloin kaikki kotimainen ja kansainvälinen puhelin- ja tietoliikenne tuli kilpailun piiriin.
Aikaa pikahaastattelun tekemiseen Erkkilä antoi yhden työpäivän. Se tiedettiin, että ministeri oli iltapäivällä lähdössä ulkomaille, joten hänet oli saatava kiinni ja haastateltua enne sitä.
Kiireinen ministeri oli kokouksissa koko päivän, eikä häntä saanut puhelimeen, vaikka olisi puhunut enkelten kielellä. Viimein valtioneuvoston puhelunvälittäjä – ilmeisesti säälistä – antoi minulle Norrbackin autonkuljettajan kännykkänumeron. Sovimme kuljettajan kanssa, että kun ministeri istuu auton takapenille, kuljettaja antaa kännykkänsä ministerille ja matkalla lentokentälle ministeri soittaa jo valmiiksi ohjelmoituun numeroon minulle. Näin tapahtui ja Irja Erkkilä sai Puhelin-lehteen ministerin ajankohtaisen haastattelun. Autonkuljettajalle lähti liitosta kiitokseksi tuotepaketti.
