Traficomin HMV-päätöksiä on syytä arvioida uudelleen
Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto ry
Traficom julkaisi hiljattain markkina-analyysin sekä merkittävän markkinavoiman (HMV) sääntelyä koskevat päätösluonnokset 16 suomalaiselle teleyhtiölle. Näihin kuuluvat DNA, Elisa ja Telia sekä 13 Finnet-liiton jäsenyhtiötä. Analyysi ja päätökset sisältävät kolme merkittävää kohtaa, jotka kaipaavat mielestämme perusteellista uudelleenarviointia.
Analyysi perustuu vanhentuneeseen markkinadataan
Markkinatilanne on muuttunut merkittävästi analyysissä käytettyyn dataan verrattuna. Viimeisen parin vuoden aikana Suomeen on rakennettu satoja tuhansia uusia valokuituliittymiä ja investoinnit ovat olleet satojen miljoonien luokkaa. Tästä huolimatta uudet markkinoille tulleet toimijat jäävät täysin sääntelyn ulkopuolelle, koska niiden markkinaosuudet olivat analyysiaineistossa vielä lähes olemattomia.
Sääntelyn tulisi kohdistua fyysisten kuituliittymien saatavuuteen
Analyysissä keskitytään tilaajien internet-palveluiden saatavuuteen fyysisen kuituliittymän saatavuuden sijasta, mikä tosiasiallisesti on lopulta se mihin sääntely kohdistuu. Tämä on verrattavissa sähkömarkkinoihin: sähkönjakeluverkon saatavuutta ja siirtohinnoittelua arvioitaessa ei tutkita loppuasiakkaiden sähkösopimuksia vaan nimenomaan jakeluverkon markkinatilannetta. Erityisesti tämä epäkohta näkyy ns. kokonaispalvelujen eli verkko+internet-palvelujen tarjoajien ja avoimen kuidun toimijoiden epätasapainoisena kohteluna HMV-päätösluonnoksissa.
HMV-asemassa olevan kokonaispalvelujen tarjoajan täytyy vuokrata verkkoaan muille toimijoille, mutta avoimen kuidun verkkotoimija ei ole velvoitettu tekemään niin. Tämä, jos mikä on todella monopoliaseman vahvistamista!
Ruotsista on saatu esimerkkejä tästä haasteesta: siellä avoimen kuidun verkkomalli on johtanut fyysisten verkkojen kuukausihintojen nousuun, joka on nopeampaa kuin internet-palvelujen kuukausihintojen nousu. Kyseinen kehitys uhkaa vähentää internet-palvelujen tarjoajien määrää ja siten heikentää kuluttajien valinnanvapautta. Avoimen kuidun mallissa kuluttajat sidotaan tietyllä alueella toimivaan verkkotoimittajaan ja heidän verkkohinnoitteluunsa.
Suurten kaupunkien sääntelyn puutteet
HMV-alueiden määrittelyissä suuren kaupungit, kuten Helsinki ja Tampere, on jätetty sääntelyn ulkopuolelle, koska niissä on tarjolla useampia verkkoja. Tämä yleistys ei kuitenkaan huomioi suurkaupunkien sisäisiä alueellisia eroja, jolloin sääntelyn tarkastelu pienempien kuntien ja suurten kaupunkien osalta ei lähde samalta pohjalta. Tämän vuoksi ehdotamme, että suuret kaupungit tulisi jakaa esimerkiksi kaupunginosiin, joissa asuu moninkertaisesti enemmän asukkaita kuin suuressa osassa sääntelyn kohteena olevia kuntia. Näin varmistettaisiin se, että myös suuriin kaupunkeihin on mahdollista syntyä kilpailua ja siellä toimivat verkkotoimijat joutuvat vuokraamaan verkkoaan uusille toimijoille.
Ehdotamme päätösten uudelleenarviointia
Kokonaisuudessaan ehdotamme, että HMV-päätöksiä tulisi siirtää vähintään 2-3 vuotta eteenpäin, jotta sääntely ja markkinadata vastaisivat paremmin nykytilannetta. Toinen vaihtoehto olisi poistaa HMV-sääntely kaikilta alueilta ja toimijoilta ja edellyttää valokuituverkon investoijilta velvollisuutta tarjota verkkoa vuokralle syrjimättömin ehdoin. Tämän lisäksi tulisi myös antaa selkeästi saatavuustieto siitä, mikäli liittymä on kytketty tai kytkettävissä loppuasiakkaiden huoneistoihin kohtuullisin kustannuksin.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
