Suomen ongelma ei ole valokuituliittymien monopoli, vaan sijoittajien puute
Valokuitunen Oy:n toimitusjohtaja Heikki Kaunisto esitti Kauppalehden mielipidekirjoituksessa 5.5. useita virheellisiä väitteitä Suomen valokuitumarkkinoiden rakenteesta. Kauniston näkemykset Suomen valokuitumarkkinan rakenteesta ja tulevaisuuden mahdollisesta kehityksestä ovat ristiriidassa tutkimustiedon kanssa.
Kauniston mukaan valokuitumarkkinoiden esteenä on se, että Suomessa verkonrakentaja toimii usein myös palveluoperaattorina. Vaihtoehdoksi hän tarjoaa Ruotsissa käytössä olevaa ”avoimen kuidun mallia”. Tämä on hänen näkemyksensä mukaan syy valokuidun parempaan saatavuuteen Ruotsissa. Kaunisto ei perustele väitettä mitenkään.
Eroja Ruotsiin selvitetty
Finnet-liitto on selvittänyt kuituverkkojen markkinarakenteita sekä Suomessa että Ruotsissa. Selvityksen tuloksia tukevat myös kansainvälisen FTTH Council Europe -valokuituyhdistyksen tekemät selvitykset. Selvitysten mukaan Ruotsissa on kolme merkittävää tekijää, jotka aiheuttavat nämä erot Suomeen verrattuna.
- Ruotsin valtio on tukenut yhdessä kuntien kanssa valokuiturakentamista moninkertaisesti Suomeen verrattuna yli 20 vuoden ajan.
- Ruotsissa ei ole vahvaa vaihtoehtoa kiinteälle verkolle samaan tapaan kuin Suomessa, jossa mobiililaajakaistaa on markkinoitu todella voimakkaasti kiinteän verkon vaihtoehtona.
- Ruotsissa ei ole kaupunkien keskustoissa samanlaista kaapelimodeemitekniikkaan perustuvaa nopeaa kiinteätä vaihtoehtoa, joka Suomessa on osaltaan hidastanut valokuidun kysynnän kehittymistä sekä myös kuituinvestointeja.
EU-tasolla säännellyt markkinat
Kaunisto väittää kirjoituksessaan, että valokuitumarkkinasääntely on Suomessa puutteellista tai vanhentunutta. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kuitumarkkinaa koskevat EU-tason sääntely- ja markkinamekanismit. Niiden mukaan verkko-operaattorin täytyy tarjota verkkoaan palveluoperaattorille kustannussuuntautuneesti ja syrjimättömästi. Näin ollen kukaan valokuiturakentaja ei voi suosia omaa palveluntarjoajaansa.
Kaunisto vertaa valokuitumarkkinan rakennetta Suomessa sähkömarkkinarakenteeseen. Juuri sähköverkkomarkkinan siirtohinnoittelu on kuluttajien kannalta ongelmallisin. Nousevia siirtohintoja on ollut pakko maksaa, koska ei ole muuta sähköverkon toimittajaa.
Fyysisen kuidun tukkuhinnoittelun paikalliset erot johtuvat Suomen hyvinkin erilaisista rakentamisen kustannuksista. Haja-asutusalueella on tietenkin eri tukkuhinnat kuin kaupungeissa – aivan kuten sähköverkossakin eri sähköyhtiöillä on eri siirtohinnoittelu.
Avoimen verkon merkitystä ja kuluttajien valinnan mahdollisuutta ei pidä vähätellä. Suomessa nykyinen malli on kuitenkin johtamassa siihen, että samoille alueille useampi toimija on rakentanut tai rakentamassa tietoliikenneverkkoa. Näin kenellekään ei synny sähköyhtiöiden tapaan monopolia, jossa on vain yksi fyysinen sähköverkko.
Suomen kuituliittymien rakentaminen on juuri nyt todella hyvässä vauhdissa.
Suomen kuituliittymien rakentaminen on juuri nyt todella hyvässä vauhdissa. Hintakilpailun vuoksi laajakaistapalvelujen loppuasiakashinnat ovat Suomessa edullisimpia kaikista Pohjoismaista. Jos nyt ryhdytään voimakkaasti muuttamaan kuiturakentamisen pelisääntöjä, voi olla, että myös sijoittajien näkymät kuituinvestointeihin heikkenevät ja menossa oleva buumi vaarantuu. Nykyisestä markkinarakenteesta hyötyvät kuluttajien lisäksi myös alan yritykset sekä muut alan toimijat.
Suomen ongelma ei ole valokuituliittymien monopoli. Ongelmana on sijoittajien puute. Kaikille alueille ei ole vielä löytynyt tahoa, joka rahoittaisi valokuituverkon rakentamisen. Tämän vuoksi kuituliittymiä ei ole kaikkialla edes tarjolla.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai
