Vinkit digiyhteiskunnan toteutumiseen
– evästystä hallitusneuvotteluihin
Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto ry
Julkisen sektorin perustavaa laatua oleva toiminnan uudistaminen eli palvelujen digitalisointi on vielä alkumetreillä. Nyt ollaan perinteisten prosessien digitointivaiheessa ja varsinainen digitalisointi on vasta alkamassa.
Yhteiskuntamme uudistuminen kompuroi sääntelyn rattaissa
Törmäämme arkielämässä moniin kummallisiin tilanteisiin uusien disruptiivisten liiketoimintamallien tai toimintatapojen kanssa, missä ongelman syynä ajatellaan olevan itse toimintatapa, vaikka haaste onkin sääntelyssä ja juurtuneissa asenteissa. Harmillista tässä on se, että digitaalisen disruption juuttuessa sääntelyn rattaisiin monet populistiset vastustajat saavat tästä vettä myllyyn sekundäärisillä argumenteilla, ja joudumme usein tilanteisiin, jossa muutoksen edistäminen pysähtyy. Poliittinen keskustelu keskittyy uudistuksen hyötyjen arvioinnin sijasta uudistuksella pelotteluun, jolloin moni hyvä hanke viivästyy vuosikausia tai jopa kielletään kokonaan.
Miten yhteiskuntaamme tulisi uudistaa?
Jos emme onnistu nykyrakenteiden purkamisessa, on edessämme yksi ihmiskunnan historian merkittävin ja samalla myös haasteellisin ajanjakso. Yksityisen sektorin palvelut muuttuvat jatkuvasti ja käytämme yhä enemmän uusia palveluita kuten Uber, Airbnb, ChatGPT. Yhteiskuntamme yrittää muuttua digitaaliseksi kuitenkin pitämällä yllä samoja rakenteita (esim. ministeriöitä, virastoja), vaikka ihmiset haluavat nekin palvelut helposti netistä.
Julkisen sektorin palveluiden on muututtava sovelluksiksi ja osaksi nettipalveluita. Sääntelyn pitää tukea tätä siirtymää sekä purkaa vanhoja rakenteita.
Ihanteellinen digiyhteiskunta voisi rakentua seuraavista elementeistä:
- Ihmiset haluavat palvelut itselleen räätälöitynä. Koulutus, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä asumiseen liittyvät palvelut on helpompi räätälöidä itselleen sopivaksi digitaalisessa muodossa.
- Valtion ja kuntien organisaatiorakenteita pitäisi ravistella kunnolla. Valtion tasolla tehtävät päätökset eivät enää pysty skaalautumaan yksilö- tai yhteisötasolle ja monet kunnat ovat liian pieniä toteuttamaan julkisia lakisääteisiä tehtäviä. Tämä ylläpitää Suomen väkilukuun suhteutettuna liian suurta julkista sektoria. Maakuntien pitäisi näyttää esimerkkiä digitalisoimalla ja ottamalla yksityinen sektori mukaan toiminnan uudistamiseen.
- Demokraattinen päätöksenteko pitäisi aika-ajoin alistaa tekoälyn arvioitavaksi, jääviydet tai muut poliittiset piiloagendat tulisivat eliminoiduiksi, jolloin päätösten vaikuttavuus avautuisi.
- Datan omistajuus pitää siirtää instituutioilta takaisin yksilöille ja rakentaa datan tietoturva turvalliselle tasolle, jotta pelko ei estä datan käyttöä. Datan oikeasuhtainen sääntely on myös avainasemassa tässä kehityksessä.
- EU:n digikompassin tavoitteiden ja dataan perustuvien toimintamallien sekä uusien liiketoimintojen edistäminen määrätietoisesti ja systemaattisesti pitäisi olla aina etusijalla ja johtaa uusiin kokeiluihin ja jatkuvaan uudistamiseen.
- Digiyhteiskunta mahdollistuu, kun jokaiseen suomalaiseen kotiin saadaan vähintään gigan valokuituyhteys.
Julkisen sektorin rakenteiden purkautuessa ja keventyessä sen osuus kansantaloudesta pienenee ja verotus kevenee. Siksi onkin syytä kysyä, kumpi on pitkällä aikavälillä tärkeämpää verojen kerääminen vai kustannustehokkaiden uusien toimintatapojen kehittäminen? Tässäpä pähkinää purtavaksi hallitusneuvotteluihin.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai
